Simpukan- ja kotilonkuorirahat

Simpukankuoriraha tai simpukkaraha (engl. cowrie, cowries) on monilla alueilla historiallisesti käytetty vaihdon väline. Niitä kutsutaan myös valuuttana sanalla kaurikotilo.^[1] Simpukankuorirahat olivat yleensä joko kokonaisia merisimpukoita tai niiden osia, jotka usein työstettiin helmiksi tai muotoiltiin muilla tavoin. Kaurikotiloiden käyttö kaupankäynnissä alkoi tavaran vaihtona, jolloin kuorilla oli arvo kehon koristeina. Talousantropologit ovat keskustelleet helmien eroista hyödykkeinä ja rahana.^[2]

Simpukan- ja kotilonkuoria on käytetty rahana Amerikassa, Aasiassa, Afrikassa ja Australiassa. Maailmanlaajuisesti yleisimmin käytetty laji oli Cypraea montea -kotilo. Tätä lajia esiintyy eniten Intian valtameressä, ja sitä on kerätty Malediiveilla, Sri Lankassa, Malabarin rannikolla, Borneossa ja muilla Indonesian saarilla sekä useilla Afrikan rannikon alueilla Ras Hafunista Mosambikiin. Kotilonkuorirahalla oli merkittävä osuus Afrikan, Etelä- ja Itä-Aasian välisissä kauppayhteyksissä.

On kuitenkin kiistanalaista, voidaanko tällaisia "primitiivisiä" rahoja pitää rahana sanan täydessä merkityksessä.^lähde? On viitattu siihen, että niitä käytettiin kyllä esimerkiksi avioliitosta sovittaessa tai vastalahjaksi saaduista lahjoista, mutta ei maksuvälineenä päivittäisissä ostoksissa, sillä peruselintarvikkeet ja monet muut hyödykkeet tuotti kukin talous itse. Lisäksi niitä käytettiin, paitsi maksuvälineinä, myös koruina ja arvoaseman merkkeinä.^[3][4] Toisaalta on pidetty ilmeisenä, että rahan tavoin nekin ovat toimineet, paitsi vaihdon välineinä, myös arvon mittana ja erityisesti arvon säilyttäjänä.^[3]

1. ↑ Kaurikotilo – maailman vanhin valuutta – Lempaalanantiikki.fi lempaalanantiikki.fi. Viitattu 10.8.2024.
2. ↑ Davies 1994, Mauss 1950, Trubitt 2003
3. ↑ ^{a b} Mikael Fauvelle: Shell Money. Cambridge University Press, 2024. doi:10.1017/9781009263344 ISBN 978-1-009-26334-4 Teoksen verkkoversio.
4. ↑ Jared Diamond: Maailman eiliseen saakka: Mitä voimme oppia perinteisistä yhteiskunnista, s. 77. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita, 2013. ISBN 978-952-5-69762-9